Kuvaustilanteessa kuvaajalla on niinkun aika paljon valtaa siis siihen yleiseen ilmapiiriin kuvauksissa. Peruslähtökohta on se että tehdään hyvä elokuva ja ollaan taitavia ja taidokkaita ja kaikki saa toteuttaa itseään. Tää nyt on peruslähtökohta, mutta sen lisäksi on se että kuvaajalla on aika paljon valtaa siinä että minkälaisessa ilmapiirissä siellä töitä tehdään.

Mä koen että pitää olla sosiaalista silmää ja nähdä ihmisten väsymystä ja nähdä että sä osaat, ettei mene liian raskaaks tai että voidaan yhdessä ratkaista niitä ongelmia jos semmoisia (on). Olla niinkun semmoista sosiaalista tunneälyä.

Sen lisäksi pitää pitää se sovittu työtahti yllä, että me saadaan aina päivässä kaikki se mitä ollaan suunniteltu tehtyä. Se pitää myös pitää sillä kuvaajalla mielessä, että se on kaikki siltä ohjaajalta ja muilta tämmösiltä pois. Tietää se resurssit mitä on ja mitä meidän pitää nyt tunnin aikana tehtyä ja miettiä se.

Ja sit se ilmapiiri vaikuttaa siihen että on mukava valaisijan kanssa ratkaista se tilanne, tai sitten ohjaajan.

Sen mä koen hirveän tärkeäksi, että kuvaajan rooli on siinä ohjaajan ja näyttelijöiden kanssa ratkaista niitä, että miten saavutetaan niitä oikeita, mitä ohjaajan kanssa on aikaisemmin suunniteltu ja ideoitu. Miten saadaan oikeasti ne toteutettua niin että ne näyttelijöiden on hyvä tehdä töitä ja turvallista tehdä.

Se on aika pelottava tilanne olla kameren edessä. Siinä kuvaaja pystyy paljon niinkun vaikuttamaan siihen että se näyttelijä kokee että häntä kunnioitetaan ja että hänen työtään arvostetaan ja hän ei ole niinkun pelkkä nukke siinä edessä joka toteuttaa jonkun muun ideoita vaan että se on hänen omaa työtään minkä me haluamme että yhteistyö sujuu mahdollisimman hyvin.