käsikirjoittaja Markku Flink

KOHTAUS 1 
INT. Juna. Kesä. Aamu.

ALI (8v.) piirtää paperille junan ikkunan ääressä. Vieressä 
istuu isä, PEKKA (35v.), joka seuraa poikansa piirtämistä,
mutta vilkuilee samalla käytävän toisella puolen kuorsaavaa,
mustaan univormuun pukeutunutta santarmia (myöh. SAATTAJA).

Saattaja yskähtää mahorkkaköhäänsä ja avaa puoliksi silmänsä.

Pekka nojaa puolihuolimattomasti eteenpäin ja pysäyttää 
kädellään Alin piirtämisen. Ali katsoo ensin isäänsä ja 
sitten saattajaa, joka kohentaa asentoaan. Pekka hellittää 
varovasti otteensa Alin kädestä ja nojaa takaisin. Ali jatkaa
piirtämistä.

Saattaja maiskuttaa suutaan ja jatkaa uniaan. Juna lullaa 
velttoa miestä tasaiseen tahtiin. Taskun suulla keikkuvat 
käsiraudat.

Pekka kaivaa eväsleipäpaketin manttelinsa taskusta, avaa 
paperin ja murtaa leivän palan pojalleen. Musta noki on 
pinttynyt Pekan käsiin. Isä tarjoaa leivän palasen pojalleen 
ja keskeyttää vapaalla kädellään lempeästi mutta varmasti
jo toistamiseen Alin piirtämisen.

Ali syö leipää mutta jatkaa ajatuksissaan piirtämistä 
vaunun huurteisen ikkunan pintaan.

Isä katsoo kuvaa, joka lojuu pöydällä ikkunan alla. 
Aamun punaiset säteet leiskuvat paperilla junan kolkuttaessa 
eteenpäin. Piirros esittää aidan takana seisovaa poikaa, 
jonka harteille on kietaistu pitkä punainen kaulaliina

KOHTAUS 2 
EXT. Takauma. Aukio. Myöhäinen syksy. Päivä.

Ali ja 10-vuotias MATTI seisovat takorautaisen aidan takana,
suljetun portin vieressä. Aidan takana käy vilske. Väkeä on
tungokseen asti mutta suunta on kaikilla sama 
- he etenevät kulkueessa.

KIRKKOLAULU täyttää tilan.

Ali erottaa ihmisten keskeltä nuohooja-asuisen Pekan, joka 
laulaa muiden mukana ja huiskuttaa kättään Alille.

Matti näyttää puhuvan Alille. Hän osoittaa porttia, joka on 
raollaan. Matti kietaisee punaisen kaulahuivinsa rennosti 
olkapäällensä ja livahtaa portista. Ali tulee perässä.

Kun pojat astuvat portin toiselle puolen, ryhmä aseistettuja
santarmeja juoksee aidan viertä. Sapelin huotrat kalisevat 
vyötäisillä. Pojat ajautuvat väkijoukon vietäväksi.

KOHTAUS 3 
INT. Juna. Kesä. Päivä.

Sakea savukiehkura kietoo saattajan, joka imee mahorkkaa 
vaunun perällä, avonaisen oven luona. Pekka kohtaa 
saattajan katseen, joka pysähtyy vieressä istuvaan Aliin.

Saattajan katseelta suojassa isä rutistaa kouraansa 
kuvan punakaulaliinaisesta pojasta. Ali nostaa silmänsä 
nyrkistä isän kasvoihin.

Saattaja väistää Pekan tympeän katseen ja jatkaa 
tupakkansa tupruttelua oven suussa.

ALI
	Isä, pääsenkö minä kouluun?

PEKKA
	Puhutaan siitä sitten, kun olemme perillä, Ali.

ALI
	Milloin  me ollaan perillä?

ALI
	Onko siellä koulu?

PEKKA
	En tiedä. Kai siellä on koulu jos siellä on 
	muitakin lapsia. Kyllä siellä on koulu, Ali.

ALI
	Mutta se ei ole varmaa. 
	Sitäkö sinä tarkoitat?

PEKKA
	On siellä koulu. Jos siellä ei ole koulua, 
	niin minä opetan sinua.

ALI
	Ei se ole sama asia.

Ali vaipuu takaisin ajatuksiinsa ja jatkaa piirtämistä 
vaunun ikkunaan. Lapsen käsi liikkuu ohikiitävää maisemaa
ja lasista heijastuvaa hämärää sisätilaa vasten.

ÄÄNET kertovat takauman kiellettyä tarinaa: 
ihmisten pelästyneitä huutoja, hevosten hirnuntaa, 
sapelien kalinaa, karabiinien latausääniä ja 
laukkaavien hevosten kavioiden kopsetta. 
Metelin ja matalan kirkkolaulun keskeltä nousee kirkas, 
voimakas poikakuoron madrigaali.

Yhtäkkiä ison tilan halkaisee voimakas yhteislaukaus 
ja kaikki hiljenee. Hätääntynyt yksittäinen huuto kiirii 
aukion poikki, kunnes hiljaisuuden keskeltä alkaa erottua 
hitaasti nouseva vaikerrus.

KOHTAUS 4 EXT. 
Takauma.  Aukio. Myöhäinen syksy. Päivä.

Kuin tyhjästä eteen ilmestyy vimmastunut HEVONEN 
satulassaan SANTARMIUPSEERI. Hänellä on yllään valkoinen, 
kultaisten olkalappujen koristama univormu. 
Santarmiupseeri vetää hevosta suitsista ja antaa pohkeella. 
Ison kotkannenän alla komeilevat muhkeat kasakkaviikset. 
Vapaalla kädellään hän heiluttaa sapeliaan korkealla taivasta 
vasten. Hevonen taivuttaa päätään puolelta toiselle. Hevonen 
korskuu ja hohkaa lämpöä. Hengitys höyryää koleassa ilmassa.

Laaja näkymä portilta aukion suuntaan.

Keskellä näkymää nousee hevonen takajaloilleen selässään 
sapeliaan heiluttava santarmipäällikkö. Kaikki liike on 
lakannut ympäriltä. Upseeri pistää sapelinsa vyötäisillä 
heiluvaan huotraan ja laukkaa pois.

Näkymä kaatuneen ihmisjoukon yläpuolelta. Liutaan hitaasti 
lähemmäksi maassa makaavaa ihmismassaa.

Punainen kaulaliina erottuu jo kaukaa tummien vaatteiden 
joukosta. Kaulaliinan vierestä nousee pieni pellavapäinen 
poika, Ali. Puun takaa ilmestyy tutunnäköinen, yltä päältä 
nokinen aikuishahmo, Pekka, joka lähestyy varovasti poikaansa
ja kutsuu häntä nimellä.

PEKKA
	Ali. Ali, isä tässä. Ali.

Näkymä alakulmasta. Kaatuneet rajautuvat kuvasta pois, kun 
Pekka astelee Alin luo. Taustalla avautuu äärettömään hukkuva 
horisontti.

	TEKIJÄT \| TUOTANTO \| ELOKUVIIN